Kukapa meistä 1980-90-lukujen taitteessa lapsuuttaan eläneistä ei olisi joskus katsonut animea VHS-kaseteilta. Meille tätä blogia lukeville yksi tärkeimmistä sarjoista on todennäköisesti ollut Hopeanuoli, mutta jo 80-luvulla Suomeen tuotiin käsittämätön määrä muutakin laadukasta animea, ensin videokaseteilla ja myöhempinä vuosikymmeninä myös DVD-julkaisuina.

Aikana ennen internetiä ei näitä japanilaisia piirrettyjä välttämättä edes osattu mieltää japanilaisiksi piirretyiksi, eikä koko käsite "anime" ollut vielä rantautunut Suomeen, mutta monia näiden piirrettyjen yksityiskohtainen ja eläväinen audiovisuaalinen tyyli jaksoi viehättää. Korkeintaan ohjelmien alku- ja lopputeemojen yhteydessä ruudulle ilmestyneet eriskummallisen näköiset kirjaimet antoivat viitteitä siitä, että nyt ei olla aivan sen tavanomaisen länsimaisen piirretyn äärellä.

Suomalaisista animejulkaisuista saammekin kiittää ensisijaisesti yhtä henkilöä, nimittäin viime elokuussa nopeasti edenneen sairauden vuoksi menehtynyttä elokuvajulkaisija Lars Backlundia (1955-2024), joka oli elokuva-alalla varsinainen visionääri.

Backlund hankki elokuvien ja sarjojen levitysoikeudet pääasiassa pohjoismaisten kumppanien kautta. Ensimmäisen oman maahantuontiyrityksen Backlund kumppaneineen perusti jo vuonna 1980. Vuosikymmeniä kestäneelle uralle mahtui niin ylä- kuin alamäkiä ja liiketoiminta haki toisinaan uudelleen muotoaan, mutta lopullinen läpimurto tapahtui vuonna 1995 perustetun Future Filmin myötä. Ginga-sarjojen eli Hopeanuolen ja sittemmin Weedin suomalaiset videolevitysoikeudet kuuluvat yhä tänä päivänä Future Filmille. Ennen kuolemaansa Backlund ehti siirtää vastuun yhtiössä tyttärelleen, ja toivommekin Future Filmille menestystä myös tulevaisuudessa.

Suomalainen Ginga-fanikunta on siis Backlundin työlle enemmän velkaa, kuin äkkiseltään ehkä osaisi aavistaakaan.

Kiitos kaikesta, Lasse.

Teksti: Jarkko "Zilverfang" Kytölä