Hei vaan kaikille lukijoille! Olen Nara, jäsenlehtemme päätoimittaja. Ajattelin yhdistyksen juhlavuoden kunniaksi kirjoittaa kokemuksistani päätoimittajana.
Viime vuonna ilmestyi Tähdenlennon viidestoista numero, joka oli samalla kymmenes numero, jonka parissa olin toiminut päätoimittajana. Tähdenlento on yhdistykseltämme todella hieno saavutus! Olen muissakin yhdistyksissä ollut enemmän tai vähemmän mukana, ja Suomen Hopeanuoli-fanit ry on todella poikkeuksellinen siinä, kuinka paljon vastinetta se tarjoaa melko pienelle jäsenmaksulle. Peräti kaksi paksua jäsenlehteä vuodessa sekä muutama pienempi jäsenposti siihen päälle. Unohtamatta kaikenlaisia projekteja ja miittejä.
Liityin jäseneksi vuonna 2013. Olin tilannut yhdistyksen kaksi ensimmäistä jäsenlehteä, ja mielestäni niissä oli vielä paljon hiomista. Noin muutenkin yhdistyksen alkupää oli ollut kivinen, ainakin jäsenkorttien saamisessa oli ollut viivettä, ja tätä puitiin netissä. Osa minusta halusi vilpittömästi auttaa yhdistystä pääsemään jaloilleen, osa taas oli täynnä nuoruuden uhoa ja halua näyttää miten asiat pitäisi tehdä. Olin varmasti todella ärsyttävä besserwisser, ja olin antanut yhdistykselle julkista kritiikkiä blogissani ja Kaksoissolan foorumilla. Tästä huolimatta sain heti osallistua toimintaan, ja tekstejäni ja kuviani ilmestyi heti seuraavassa Tähdenlennon numerossa 3.
Tästä alkoikin vuosia kestänyt taipaleeni yhdistyksen kanssa. Olin aiemmin antanut paljon kärkästä kritiikkiä yhdistykselle, mutta oikeasti osallistuessani eri projektien tekoon ymmärsin yhä enemmän, miksi välillä tapahtuu viivästymisiä ja mokia. Olen itsekin mokaillut yhdistyshommissa. Erehtyväisiä ihmisiä olemme kaikki, ja harrastelemme tätä sen verran, mitä vapaa-aika työn ja koulujen jälkeen sallii.
Olen näiden vuosien aikana toiminut jokapaikanhöylän virassa. Olen ollut järjestämässä Gingaconeja (kuvittajana, tiedottajana, taidekujalaisena), piirtänyt kuvituksia keräilykortteihin, värityskirjaan, lehtijulkaisuihin ja niin edelleen, tilannut tuotteita painotaloilta, järjestänyt virtuaalisen lemmikkinäyttelyn, tuottanut paljon sisältöä sosiaaliseen mediaan... Yhdistyksen hallitukseen pääsin jo parin vuoden jäsenyyden jälkeen, ja olen siitä alkaen ollut joka vuosi hallituksessa jossain virassa.
Kaikista hommista eniten olen kuitenkin nauttinut Tähdenlennon tekemisestä. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja piirtämistä, ja Tähdenlennon kanssa olen saanut hyvin vapaasti toteuttaa luovuuttani. On aina hirmupalkitseva tunne saada fyysinen lehti viimein käsiini pitkän suunnittelun ja työskentelyn jälkeen, samalla tietäen, että kaikki jäsenetkin ovat nyt päässeet lukemaan työn tuloksia. Päädyn säännöllisin väliajoin yhä uudestaan hypistelemään näitä lehtiä. Jäsenlehdessä käsitellään asioita, joista minäkin olen kiinnostunut: animaatioita, sarjakuvia, eläimiä, taidetta sekä tietenkin Hopeanuolta.
Muistan, että jo ihan pikkulapsena revin Hevoshulluista sarjakuvasivut irti ja teippasin ne yhteen yhdeksi suureksi sarjiseepokseksi, suunnittelin omia mielikuvituslehtiä sekä innoissani kirjoitin elokuva-arvosteluja vihkoon, joten kaipa minulla on aina ollut taipumuksia päätoimittajan virkaan.
Ensimmäisen Tähdenlennon päätoimittajana oli toiminut kaksi henkilöä. Ihan ensimmäiseksi pestin otti Santtoss, joka kuitenkin luovutti sen Murojakille. Ensimmäisen numeron jälkeen jälkeen päätoimittajan ja taittajan tuplaroolia oli urhoollisesti vetänyt Spyro. Vuonna 2016 Spyro alkoi etsiä yhdistyksen foorumilla uutta päätoimittajaa ja taittajaa, sillä hänellä alkoi olla liikaa hommia oikean elämän ja yhdistyshommien kanssa. Hain päätoimittajan virkaan ja minut hyväksyttiin. Ensimmäinen numero, jossa olin toiminut päätoimittajana, oli nro 6. Spyro toimi vielä sen taittajana, ja Raezla tarttui hetkellisesti taittajan puikkoihin numeron 7 ajaksi. Tämän jälkeen taittajaksi löytyi lahjakas ja täsmällinen Nemi, joka taittaa lehteä yhä tänä päivänä (poikkeuksena nro 15, jonka taittoi Juhomoro). Taittajan lahjoja minulla ei ole yhtään, joten onneksi uusia taittajia löytyi, ja Spyro teki lehdelle ammattimaisen taittopohjan, jota muiden taittajien oli helppo hyödyntää.
Mitä päätoimittaja sitten tekee? Lehden lukijat ovat varmaankin huomanneet nimeni kummittelevan monessa kohtaa kirjoittajana ja kuvittajana. Näiden lisäksi teen paljon myös näkymättömiä hommia. Kosiskelen kirjoittajia mukaan kirjoittamaan tietyistä aiheista, neuvon heitä ja muistuttelen deadlineista. Välillä vieraskirjoittajien tekstit tehdään haastatteluna. Olen myös suomentanut ulkomaalaisten kirjoittajien tekstejä mukaan. Pidän huolta, että lehdessä on tarpeeksi Gingaan ja silloiseen teemaan liittyviä juttuja. Taittovaiheessa myös valvon taittoa, ja lopulta tilaan lehdet painotalolta.
Lehti ei olisi mahdollinen ilman taittajia, kirjoittajia ja kuvittajia. Kiitos kaikille, jotka ovat vuosien varrella osallistuneet lehden tekoon. Kuka vain on saanut osallistua, jäsenyys ei ole ollut pakollista. Vieraskirjoittajien ja lahjakkaiden vakioihmisten ansiosta lehden sisältö on ollut erittäin monipuolista ja korkeatasoista.
Oikeastaan pidän vain yhtä numeroa epäonnistuneena, ja se oli nro 11. Tämän lehden teemana oli rakkaus, ja se oli teema, jota olin itse ehdottanut ja odottanut. Mutta tällaiset hempeät aiheet eivät valitettavasti ole inspanneet muita kirjoittajia. Samoin kävi narttunumeron kanssa. Gingassa on paljon taistelua ja karskia soturihenkeä, mutta lempeyden ja rakkauden täyteisiä hetkiä on huomattavasti vähemmän. Ei siis ihme, ettei aiheesta juurikaan kirjoitettu. Viime hetkillä ennen deadlinea jouduin ottamaan yhteyttä kahteen bloggaajaan jos saisin lainata heidän jo julkaistuja tekstejä lehteen. Muuten sivumäärä olisi jääny aivan liian alhaiseksi. Lainattuja tekstejä päätyi tuohon lehteen kolme, ja olin tästä hyvin pahoillani. Totta kai olisin halunnut, että kaikki lehden sisältö olisi ollut upouutta ja uniikkia. Tästä numerosta oppineena olen nykyään kirjoittanut itselleni ylös pitkiä listoja mahdollisista kirjoitusaiheista, etten vain olisi koskaan uudestaan samassa tilanteessa kuin nro 11:n kanssa. Tämä oli kuitenkin poikkeuksellinen numero, ja tätä numeroa lukuun ottamatta olen ollut todella vaikuttunut lehden nykyisestä tasosta.
Löysin vanhan Tukiekstran ajoilta jolloin olin juuri astunut päätoimittajan pestiin. Kirjoitin silloin näin:
"Olen hyvin otettu uudesta pestistäni päätoimittajana. Olen ollut yhdistyksen jäsen vain muutaman vuoden, mutta siinä ajassa minusta on tullut hallituksen jäsen ja nyt jäsenlehden päätoimittaja. Siitäkin huolimatta etten pääse juuri mihinkään kokouksiin ja tapaamisiin paikalle. Tämä osoittaa yhdistykseltä hyvää avoimuutta uusia ihmisiä kohtaan. Monesti yhdistyksen meno voi vaikuttaa pienen sisäpiirin touhuilta, mutta oikeasti kuka vain voi vaikuttaa yhdistyksen asioihin.
Foorumilla voi ottaa kantaa tekeillä oleviin projekteihin, jäsenlehteen voi kirjoittaa tai piirtää sisältöä, Ginga-aiheisia tapaamisia voi järjestää omalla seudullaan, ja niin edespäin. Kiitän hirveästi yhdistysläisten osoittamasta kannustuksesta ja luottamuksesta, ja toivon tekeväni uuden työni kiitettävästi."
Olen yhä samaa mieltä silloisen kirjoitukseni kanssa.
Yhdistyshommat ovat vieneet lukemattomia tunteja vapaa-ajastani ja välillä aiheuttaneet suorastaan päänvaivaa, mutta silti en näiden vuosien aikana ole koskaan katunut yhdistyshommiin ryhtymistä edes sekunnin verran. Tällä hetkellä odotan jälleen innoissani, miltä seuraava numero näyttää!
